En mainitse sanaa Korona kuin kerran

 Työharjoitteluni, sekä kansainvälinen harjoittelu lähenee loppuaan. On ollut antoisa matka, omat harjoitteet on sujunut hyvin, kieltäkin oppinut ja harjoitellut käytännössäkin. Tietenkin tämä reissu olisi ollut varmaan antoisampi, ilman vallitsevaa aikaa, mutta hyvääkin tässä ajassa on, että saanut huomata kuinka vaikeata kontaktien hankkiminen on Korona aikana. Monet piiloutuu sen taakse syyllä, tai oikealla syyllä, monet paikat on kiinni, ja kun Etelä-Euroopassa ollaan on yhteydenpito vieläkin hankalampaa. Kun normaalisti hetken päästä tai huomenna on normaalioloissa 3-4 päivää, on se nyt viikko puolitoista kun saadaan henkilö kiinni. Olen kuitenkin näitten viikkojen aikana tottunut siihen, että otan sen ryhmän minkä saan, ja toimin heidän kanssaan, kun se että vain jäisin odottamaan vastauksia.

Kuitenkin olen saanut toteuttaa itseäni kansainvälisesti, olen pitänyt luentoja urastani, seurannut harjoituksia salilla ja urheilukentillä, opettanut kuntoilijoita ja juoksijoita sykemittarin oikeaan käyttöön, opettanut miten harjoittelussa laktaattimittari on osana onnistunutta harjoittelua. Viimeisin ryhmä oli juuri tuota, juostiin heille olevaa aerobista lenkkiä ja mitattiin laktaatit, kuten arvasin monilla oli liian kova vauhti perus kestävyys harjoitteluun, anaerobisen pystyin heille todentamaan helpommin, koska monella oli siitä jo alkuunsa jonkinlainen käsitys. Kuten muillakin kerroilla, päivä kului nopeasti, ja ei aikaakaan, aurinko alkoi laskea kauniin päivän päätteeksi. Hyvällä mielin suunistin hotellille kun saavutuksena oli iloiset osallistujat ja hyvät palautteet.