Opiskelija VAT9, Annemari Kiekara. Portugalin yleisurheiluliitto, Federacao Portuguesa de athletismo, Largo da Lagoa, Linda a Lagoa. 

Paikka Monte Gordo, Vila de Santo Antonio

Nyt olen ollut muutaman päivän Portugalissa, olo on vieläkin hiukan huh, huu, kuka, mikä, missä ollaan, matka oli yllättävän pitkä ja raskas näin Korona aikana. Lähdin siis klo: 11.00 matkaan kohti lentokenttää, siis riittävän ajoissa, näin ajattelin ja hyvä niin. Laukut ja muut lentoselvitykset meni yllättävän hyvin, eipä aikaakaan kun olin jo Finnairin loungessa nauttimassa päivän ensimmäistä ateriaa, tämänkin olin ajatellut mielestäni hyvin, 30,-e ylimääräinen maksu tuntui pienentä siihen nähden mitä sain rahalle vastinetta. Loungessa olin kuin herran kukkarossa, vatsa täynnä, eikä mihinkään kiirettä. 17.20 oli lähdön suunniteltu lähtöaika, mutta näin Korona aikana moni lento oli joko peruttu tai myöhässä, lopulta itsekkin olin n.30min myöhässä, tuumasin silti että hienosti kaikki on sujunut tähän saakka. Lento meni mukavasti, tosin en vieläkään pidä siitä että maski on koko ajan kasvoillani, mutta sitouduin siihenkin sillä että tämä on nyt tätä. Portugaliin siis laskeutuminen oli n.21.00 paikallista aikaa, heti koneesta päästyäni lämpö tervehti minua astuessani Portugalin maaperälle, no eihän lämpöä ollut kuin 16 astetta, mutta olihan se eri asia kuin saman verran pakkasta mikä sää vallitsi kotoa lähtiessäni. Varauduin jonoihin koska näin edellä menevien kaivavan Korona testin tuloksia lentokenttä virkailijoille, otin itsekkin Korona passin ja Korona testi paperin esiin, hieman jännitti miten kaikki sujuu, mutta ei aikaakaan kun olin jo näyttänyt dokumentit, mietin että turhaan jännitin, kaikki sujui helposti ja joutuisasti. Sitten seuraava rasti, auton vuokraus, vuokrasin auton koska halusin päästä perille heti, en vasta seuraavana iltana jolloin seuraava kone Faroon olisi lentänyt. Tiesin jo etukäteen että vuokraus on aina hankalaa, kuten se oli nytkin, mutta sain kuin sainkin alleni pikku Fiatin jolla sitten köröttelin kohti Monte Gordoa yön pimeydessä, matkaahan on noin 350km, aikaa siihen meni noin neljä tuntia. Saavuin siis 02.00 paikallista aikaa, väsyneenä mutta tyytyväisenä onnistuneen reissun jälkeen. Nämä seuraavat päivät onkin mennyt lenkkeillessä ja tutkien mahdollisuuksia toteuttaa matkan yhtä tarkoitusta, eli valmentamista. Kävin jo eilen katsomassa paikallisten nuorten kuntosali harjoittelua, huomasin että harjoittelevat saman tyyppisesti kuin me Suomessa, tosin kovemmilla painoilla näyttivät liikkeitä tekevän. Täällä samaan aikaan on myös Suomalaisia nuoria harjoittelemassa, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä, reissuni on saanut hyvän lähdön, näin pohdin. Kelit on olleet hienot ja lämpimät, tosin nyt kun tätä kirjoitan on valtava sumu laskeutunut Monte Gordon ylle, näin ollen odotettu aurinko ei pääse näyttäytymään minulle, no hyvä puoli siinä on se että tartuin tämän blogin kirjoittamiseen herkemmin kuin kauniina aurinkoisena päivänä, jolloin olisin ollut nauttimassa siitä ulkona.  Näihin tunnelmiin 30.12.21 Annukka.